Yrittäjän päivänä suunnitellaan suuria

Tiesitkö, että tänään on Yrittäjän päivä? Maassamme on uskomaton määrä niin pieniä, keskisuuria kuin isojakin yrityksiä, joista jokaisella on oma tarinansa kerrottavana. Käsityöyrittäjissä on huima määrä ihan pieniä yrityksiä, jotka tarvitsevat ja kaipaavat löytämistä. Ehkä tänään Yrittäjn päivänä Sinä voisit tutustua uuteen käsityöyritykseen ja kertoa siitä ystävällesikin? Suomen Käsityöyrittäjien sivuilta löydät paljon yrityksiä.

Minulle yrittäjyys on halua luoda uutta omin käsin. Yrittäjät mielletään yksin toimiviksi yksiköiksi, mutta todellisuudessa ne tarvitsevat toisiaan. Toisia yrityksiä tarvitaan niin materiaalihankintoihin, alihankintahommiin kuin esimerkiksi yhteisten tapahtumien järjestämiseen.

Vekkuliverstas on saanut hurjasti apua Suomen Käsityöyrittäjiltä. Facebookissa toimivaan käsityöyrittäjien omaan ryhmään kuuluu jo yli 400 henkeä. Se on huima määrä tietoa, taitoa ja upeita yrittäjätarinoita! Näihin yrityksiin kannattaa tutustua!

Suomen Käsityöyrittäjät ylläpitävät Facebook ryhmää nimeltä Käsityökortteli. Siellä jäsenyritykset voivat mainostaa tuotteitaan ja tapahtumiaan. Kuun vaihteessa Käsityökorttelista tuli ihan oikea kortteli pääkaupunkiseudulle Kamppiin. Tapahtuma oli lajissaan ensimmäinen ja asiakkaat saattoivat olla varmoja, että kaikki paikalla olevat myyjät myivät vain ja ainoastaan suomalaista käsityötä! Aivan upea tapahtuma, jolle varmasti tulee jatkoa.

Me Vekkuliverstaassa emme päässeet ensimmäiseen Käsityökortteliin, mutta aikomuksena on jatkossa niissäkin piipahtaa. Suomen Käsityöyrittäjien ryhmässä koettu innostus johti jopa siihen, että päätin kysellä porukkaa mukaan kokoamaan Käsityökorttelia Jyväskylän alueelle. Myyjien kiinnostusta on nyt kyselty ja paikkoja mietitty. Vielä en tapahtumaa teille pysty lupaamaan, mutta asia on vireillä. Olisi upeaa saada Jyväskylään Käsityökortteli ensi kevääksi! Minkäänlaista kokemusta ei ole tapahtumien järjestämisestä, mutta tekemällä oppii, eikös vain? :D

Jyväskylän mahdollisesta Käsityökorttelista ja ensimmäisestä tapahtumajärjestelyihin osallistumisestani kuulette kokemuksiani ja ajatuksiani täältä Vekkuliverstaan blogista. Toivotaan, että löydämme sopivan paikan ja myyjiä ilmoittautuu tarpeeksi.

Tänään, yrittäjän päivänä, tarkoituksena on selvittää suunniteltujen paikkojen saatavuutta. Ei kun hommiin!

Koiraharrastus yrittäjyyden ja perhe-elämän vastapainona

Miten käy, kun koiraharrastaja perustaa perheen ja siinä tiimellyksessä vielä yrityksenkin? Minun tarinani voit lukea tästä postauksesta.

Ennen tenavia olin aktiivinen koiraharrastaja. Kävin leireillä, kokeilin harrastuksia kuten haku, agility ja lammas- sekä poropaimennus (katso sanojen selitykset postauksen lopusta). Jokaisella tuttavallani oli vähintään yksi koira. Monilla joku omien koirieni sukulainen. Syntyi lapsi, syntyi toinenkin. Toisen synnyttyä kaikki aika tuntui menevän omiin lapsiin ja uusioperheen kasaan saamiseen. Pitkäksi aikaa uppouduin tenaviin, jolloin koiraympyrät jäivät taka-alalle. Tuntuu, että olen ihan pihalla (koira)maailman menosta.

Kun on kolme vuotta kotona tenavien kanssa ja perustaa siinä ohessa isännän kanssa yrityksen hoidettavakseen, on todella hauskaa päästä pariksi päiväksi arjesta irti. On hauska päästä tekemään sitä, mitä ei lasten saannin jälkeen ole muistanut tehdä: harrastaa koirien kanssa ja nähdä koirapiireistä tuttuja ihmisiä. Olen toki harrastanut agilitya lähes koko ajan lasten saannin jälkeen, mutta lähinnä silleen ylläpitomeiningillä. Nyt äippä on antanut itselleen luvan harrastaa ilman huonoa omaatuntoa "lasten hylkäämisestä". On se kuitenkin oman jaksamisen kannalta iso juttu, että pääsee välillä tekemään sellaisia asioita, joista nauttii. Ei sillä, etteikö lapsista nauttisi, mutta oma aika auttaa jaksamaan ne kiukkuhetketkin paremmin.

Kuusihenkisessä perheessä ajankäyttö harrastuksiin on hieman rajallista. Jokainen perheenjäsen tulisi huomioida. Siksi en pääse agilitya harjoittelemaan niin usein kuin tahtoisin. Siksi en ole vielä keksinyt, mitä toisen koiran kanssa voisi harrastaa, kun aiemmasta vammasta johtuen agility ei sille käy. Tällä viikolla siihen löytyi ratkaisu. Vietin alkuviikon koirien kanssa lappalaiskoirien kesäleirillä. Tutustuimme Taikan kanssa RallyTokoon, josta pidimme molemmat. Periaatteessa rata muodostuu pisteistä, joissa jokaisessa tehdään jokin temppu. Tosi hauska harrastus, jota pystyy tekemään yksin kotona. Wau! Kaksi päivää aamusta iltaan koiraharrastusten parissa uusien ja vanhojen koiratuttujen kanssa kuulumisia vaihdellen. Ei huonoa omaatuntoa siitä, että jätti tenavat isän hoiviin (ainakaan pahasti). Nämä kaksi päivää koirien kanssa latasivat akkuja ja piristivät mieltä hurjasti! Ne palauttivat mieleen, kuinka paljon iloa karvaturrit elämään tuovat. Ne muistuttivat, kuinka iloiseksi oma mieli tulee, kun koira itse iloitsee saadessaan puuhata omistajansa kanssa. Tätä lajia lisää elämään. :)

Tapasimme leirillä vanhemman koirani Taikan isän. Allu on jo 14,5-vuotias veteraani. Ikä on tuonut mukanaan sairauksia, mutta ihuna papparainen Allu on vieläkin. <3 Tässä isä ja tytär. Taika siis tuo ruskea ja Allu on musta.


Sanastoa ja lisätietoa

Haku = Koira etsii metsään piiloutuneita ihmisiä
Agility = Ohjaaja ohjaa koiran esteradan läpi. Radalla voi olla putkia, hyppyjä ja esim. rengas jonka läpi hypätään. Rata on suoritettu, kun esteet on suoritettu oikeassa järjestyksessä.
Lammaspaimennus = Koira paimentaa lampaat laumana ohjaajan tahtomaan suuntaan
Poropaimennus = Koira paimentaa porot laumana omistajan haluamaan paikkaan
RallyToko = Rata muodostuu tauluista, joissa jokaisessa on jokin suoritettava tetävä (esim. koira tekee ympyrän tiettyyn suuntaan). Rata on suoritettu, kun kaikki tehtävät on tehty oikeassa järjestyksessä.

Ohje: Neulottu verho

Verhot ovat usein peittäviä ja kankaisia. Ne voi kuitenkin tehdä monesta muustakin materiaalista. Vekkuliverstaan neulepuikoilla (koot 16 ja 19) valmistat kätevästi vanhat jämälangat upeaksi verhoksi. Tähän verhoon lankaa meni 50grammaa. Lanka on peräisin oman äitini jämäkassista, merkistä ei ole tietoa. Se on suunnilleen Seitsemän veljestä- langan paksuista. Voit kokeilla myös paperinarua ja matonkuteita.

Tämän ohjeen verho on 70cm leveä ja korkeutta on noin 62cm. Ohjetta muokkaamalla voit tehdä sinun tarpeisiisi sopivan verhon. Jos et aiemmin ole kutonut tämän paksuisilla puikoilla, voi olla hyvä tehdä ensin koetilkku omasta käsialasta. Minun käsialallani 10cm matkalle tulee 10 silmukkaa.
Nauhakujan ei tarvitse olla näin iso tai sitten voit ommella sen paljon isommaksi. Kaikki riippuu ikkunan sijainnista ja verhon käyttötarkoituksesta. Mieti, kuinka paljon työn on tarkoitus peittää. Ohuemmalla langalla verho päästää enemmän valoa lävitseen kuin paksulla langalla tehtynä. Huomioi myös se, että paikallaan ollessaan neulottu osa hiljalleen painuu alaspäin eli se hiukan kapenee ja pitenee. Voit välillä asetella verhoa uudestaan tai antaa olla sellaisenaan.

Neulominen

Luo 60 silmukkaa koon 16 puikoille.
Neulo aina oikeaa. Vaihtele puikkoja välillä, niin saat elävämmän lopputuloksen.
Työ venyy, joten tarkkaile pituutta.
Neulo, kunnes työ on noin 50cm pitkä.
Päättele työ. Päätellessäsi voit langan kireyttä säätää sen mukaan, kuinka leveä työstä on tarkoitus saada. Päättele myös roikkuvat langat.



Verhon yläosa ja sen liittäminen neulottuun osaan

Piirrä ja leikkaa yläosan kaava paperista (70x12cm).  Käännä kangas kaksinkerroin. Nurja puoli päälle. Kiinnitä kaava niin, että pitkä sivu on taitetta vasten. Jätä muille reunoille 2cm saumanvarat. Piirrä saumanvarat ja leikkaa niitä myöten. Irrota nuppineulat.



Taita lyhyiltä sivuilta kangas kolminkerroin. Eli taitat 1cm kohdalta kankaan nurjalle ja vielä uudestaan 1cm nurjalle päin. Kangas on nyt reunasta kolminkerroin. Helpotat nuppineulojen laittoa silittämällä taitokset.



Kiinnitä nuppineuloin molemmat lyhyet sivut. Ompele ompelukoneella tai käsin.



Pitkät sivut voi ommella siksakilla. Taita kangas kaksin kerroin ja taita molemmat reunat työn sisäänpäin. Silitä halutessasi taite. Aseta neulotun osan ylälaita juuri ja juuri kankaiden väliin. Kiinnitä nuppineuloin.



Ompele pitkä sivu käsin tai koneella.

Verho on nyt valmis. Halutessasi voit jatkaa sen tekemistä koristelemalla verhon. Yksinkertaiseen kankaaseen voit tehdä kuvioita ommellen, kirjoen tai kiinnittäen vaikka nappeja. Alaosaa voi koristella kiinnittämällä eri värisiä lankoja, tekemällä tupsuja, laittamalla nappeja. Vain mielikuvitus on koristelussa rajana.

Tällä tavoin voit tehdä näyttävät ja mieleenpainuvat verhot niin saunaan, puuceehen, mökille, keittiöön tai mihin vain. Nämä ohjeen verhot päätyivät langalla ripustettuna tuomaan tunnelmaa saunaan.



Oikein mukavaa verhon suunnittelua ja puuhastelua! :)

Mohairnallen valmistaminen

Rakkaudella ommellun nallen valmistus käynnistyy karvan valitsemisesta. Tällä kertaa työn alle päätyi perinteinen vaalea mohair. Kaavat piirretään kankaalle, josta ne leikataan irti. Viimeisenä leikataan tassujen pohjat. Kuvassa tassunpohjakaavat on piirretty mustalle keinonahalle.


Aikaavievin vaihe nallen teossa on ompelu. Mohair arvokkaana kankaana ansaitsee parasta eli nalle ommellaan täysin käsipelillä. Jokainen osa ommellaan erikseen ja päätellään hyvin. Tätä vaihetta ei kannata säikähtää. Yhdessä opettelemme ompelemaan.



Seuraava vaihe on ommeltujen osien kääntäminen oikein päin ja valmiit osat täytetään. Nallen täyttö jakaa mielipiteitä. Mielestäni mohair on sen verran laadukas kangas, ettei täytteessäkään voi kitsastella. Vekkuliverstaan nallejen täytteenä käytetään suomenlampaan villaa tai kotimaista puulastuvillaa. Täytteenä saattaa olla myös kankaan leikkausvaiheessa ylijääneitä pieniä paloja nallen omaa kangasta. Tämän nallen täyte on paikallista suomenlampaan villaa.


Nallen tekotavasta riippuen nivelet kiinnitetään kankaaseen ennen tai jälkeen täytön. Yksi nivel koostuu viidestä osasta: 1 x metallisokka, 2 x puupahviosa, 2 x metallinen prikka. Nivelten avulla nallen raajat sekä pää liikkuvat. Vasemmalla kuva nivelen osista. Oikealla kuva, jossa nivelet ovat paikallaan ja raajojen kiinnitys vartaloon alkaa.

Kun osat ovat tiukasti kiinni toisissaan, voidaan nallen vartalo täyttää ja korvat kiinnittää. Nalle on lähes valmis. On aika herättää nalle eloon tekemällä kasvot. Yleensä nalleilla on lasista valmistetut silmät, mutta Vekkuliverstas tekee silmät ja nenät itse. Silmät ja nenä kiinnitetään neulan avulla. Suu ommellaan vahvasta langasta. Ihana ystävä on valmis kuuntelemaan tarinoitasi!

Vekkuliverstas järjestää nallekursseja, joilla saat henkilökohtaista apua nallen teon eri vaiheissa. Kursseista voit lukea lisää Kurssisivulta. Kun perustiedot ovat hallussa, nalleja on helppo valmistaa valmiista nallentekopakkauksistamme.

Kurssit ovat hyvä tapa nalleharrastuksen aloittamiseen. Apu on lähellä ja ympärilläsi on joukko saman henkisiä ihmisiä. Vaikka nalleja osaisi tehdä ilman apua, kurssilla jo pelkkä seura ja rento tunnelma tuovat haluttua vaihtelua arkeen. Harrastukseen on helppo jäädä koukuun. :)
Tervetuloa kurssille viettämään unohtumaton viikonloppu nallenteon parissa!

Vanhempien jalanjäljillä

Vekkuliverstas sai alkunsa, kun emäntä jäi kotiin tenavia hoitamaan ja kaipasi lasten ohella muutakin puuhaa. Vanhemmilta kädentaidot onnistuvat kummaltakin. Mahtavatko kädentaidot periytyä? Innokkaita tenavat ainakin ovat auttamaan. Joskus jopa hiukan liiankin innokkaita. Ainakin jos tarkoitus olisi oikeasti saada aikaiseksi jotakin. :D

Pienten Remppa Remujen taidonnäytteitä esitellään vanhempien ylpeydellä. Aloitetaan pienimmästä. Tässä 1,5-vuotiaan hämähäkki.



2,5-vuotiaan hämähäkillä on jo hienot silmätkin.



7-vuotiaan tekemä poliisiauto ja autotalli. 2,5-vuotiaan mielestä talo on autopesula.



Seuraavana ihana 2,5-vuotiaan muotoilema riipus. Tämän äiti röyhkeänä nappasi itselleen. :)



Kuvattavia töitä etsiessä tajusin, että moni työ on mennyt lahjaksi jollekin. Ei ole tullut otettua niistä kuvia. Mutta kyllä näistä jo vähän saa käsitystä ryhmä rämästä. :) Viimeisenä vielä äidin ja pienimpien Remppa Remujen yhdessä tekemä peli. Alienit (äidin mielestä näyttävät sellaisilta) ovat suurimmaksi osaksi 2,5-vuotiaan tekosia, mutta kyllä se pieninkin yritti autella. Auttoi ainakin repimään silmiä pois päästä pelin valmistuttua. :D Maalaamisessa on sotkettu työhaalareiden lisäksi liki koko tallin lattia ja kaikki lähellä ollut.

Agilitykakkuja

Agility on minulle tärkeä harrastus. Siinä pääsee hetkeksi irti arjesta ja saa touhuta koiran kanssa. Asiaa tuntemattomille tiedoksi, että agility on koiraharrastuslaji, jossa ohjaaja ohjaa koiran esteradan läpi. Oma yhdistykseni on Jyväskylän Agility Team. Yhdistyksemme jäsenistä koostuva ryhmä teki tänä vuonna historiaa voittaen medien (yksi koirien kokoluokka) MM-kultaa agilityssa. Lisäksi eräs joukkueen koirakko voitti medien yksilökisassa hopeaa.

Yhdistyksessä juhlistimme mitaleja kakkukahvein. Sain kunnian valmistaa kakut. Tein kaksi pyöreää kakkua, joissa kummassakin kermakuorrutus ja hiekka on hienoksi jauhettua keksiä. Sisällä toisessa välissä tuoretta mansikkaa ja toisessa välissä banaania ja suklaata.

Koristeet on valmistettu sokerimassasta. Kakuissa mukana ripaus huumoria. Tämän esteen nimi on 'putki'. Koira siis juoksee putken läpi ja ohjaaja ohjaa ulkopuolella. Kakussa homma meni hiukan nurin kurin. :)

Toiseen kakkuun tein esteen nimeltä 'keinu'. Se on siis taso, joka keikahtaa koiran mennessä sen päälle. Omistajan jalat on kakussa hieman solmussa. Niin agilityssa monesti käy. Esteiden välissä pyöritään ja jalat ei aina meinaa pysyä koiran tahdissa. :) Taustalla kyltti, jossa onnitellaan voittajia. Onnea vielä kerran teille kaikille upeille ohjaajille ja aivan mahtaville koirille!

Dinoherkkuja

Sisäinen leipojani pääsi taas vauhtiin, kun järjestettäväksi tuli kolmivuotis syntymäpäivät. Pöydässä pitää olla makean lisäksi myös suolaisia herkkuja, joten ihan ensin esittelyssä ne. Tein tällaisen hauskan siilin, josta kukin sai valita mieleisiään herkkuja naposteltavaksi. Juustoa, lihapullia, viinirypäleitä jne. Kuva melkein unohtui ottaa, joten muutama piikki on jo hävinnyt. :)

Siili oli lähinnä lapsia ajatellen. Aikuisempaan makuun tein riisi-jauheliha täytteistä piirakkaa. Näin netissä kuvan nallen muotoisesta piirakasta ja se olikin helppo toteuttaa. Oli tarkoitus kokeilla dinon muotoa, mutta aika rupesi loppumaan, joten tein vain sen nallen. Dinon kokeilu jäi toiseen kertaan. Korvat on sämpylät. Oli nekin tarkoitus tehdä piirakaksi, mutta se aika, se aika. Olisi pitänyt aloittaa hiukan aiemmin. :)

Sitten synttäreiden menestykseen. Keksit melkein loppuivat. Minua laiskotti ja tein näille synttäreille lähinnä koristeluja. Piirakka on tehty valmiista taikinasta, samoin nämä keksit. Keksit ovat valmista murotaikinaa, joiden päällä on sulatettuja Candy Melts nappeja. Dinojunan hahmot on muotoiltu sokerimassasta.

Kyselin sankarilta, minkälaisen kakun hää haluaa. Jäätelökakku vai tavallinen kakku. Vastaus oli selvä: jäätelökakku. Halusin siitä kuitenkin kakkumaisen eli kerroksia. Muutama aiempi  jäätelökakku kokeilu hiukan epäonnistui, mutta tästä tuli aika hyvä.

Vinkin sain Kinuskikissalta, reseptiä tosin muuttelin omaan makuun sopivaksi. Käytin valmista vanhan ajan vanilja jäätelöä ja marenkia. Lisäksi itse tehtyä kinuskia ja tuoreita mansikoita. Keksit ostin, mutta unohdin laittaa sekaan. Tenavia ajatellen se taisi olla ihan hyvä juttu.

Tässä vielä Dinojunasta innoituksensa saanut koriste lähempää.

Kesäpuuhaa tenavien kanssa

Sain lehdestä hauskan vinkin lasten kanssa askarteluun. Tenavatkin sai sotkea ihan luvan kanssa. :) Plussaa myös se, että saatiin hyötykäyttöön isännän tallissa aikaansaamat sahanpurut. Tai ainakin osa niistä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan siis lyödään sankoon sahanpurua, valmista liisteriä ja varmuudeksi vielä puuliimaakin. Sekoitetaan hyvin ja massasta muotoillaan tenavien kanssa ihan mitä vain mieleen tulee. Me teimme matoja, veneitä ja leppäkerttuja.

Muotoilun jälkeen työt kuivataan hyvin. Siinä voi mennä useita päiviä ja tenavien kanssa kuivumisen etenemistä välillä käydään katsomassa. Kun työt ovat kuivuneet, alkaa toinen hauska vaihe: maalaaminen. Käytimme maalaamiseen ihan perus sormivärejä. Kannattaa ottaa pienimmiltä vaatetta vähemmälle, niin voi tenavan pistää kokonaisena suihkuun hommien valmistuttua. ;)

Tässä äidin (vas), 1,5-v (kesk) ja 3-vuotiaan (oik) Remppa Remun taidon näytteet. Matoja siis.

Lisäksi askartelimme veneitä. Vasemmalta alkaen 3v, 1,5-v ja äippä.

Tässä vaiheessa nuorempi Remppa Remu päätti lähteä muihin hommiin. Mielenkiinto lopahti. Kärsivällisempi tapaus jatkoi hommia ja saatiin valmiiksi vielä pari leppäkerttuakin.

Näiden tekeminen oli kyllä tosi hauskaa ja materiaaleja löytyi nurkista ylimääräisenä. Helppoa askartelua perheen pienimmillekin. Sadepäiväksi kiva idea. Vekkulia. :)