Matkaan lähdin meidän uudella automaattivaihteisella pakella. Siis millä?!? Oli kolmas kerta, kun kokeilin autoa. Ensimmäinen pitkä matka. Ja tiedättekö mitä? Minä selvisin!!! Eikä ees töksäytellyt! Ja peruutin, ja käänsin. Wau! Mutta mukana olikin oiva apumies. Viljo kielsi vähän väliä käyttämästä vasenta jalkaa ja piti vaihdekepin tiukasti otteessaan, etten vain kääntäisi vaihteita.
Varasin myyntipaikan olettaen, että paikka on jossakin Tuurin kyläkaupan läheisyydessä. No, luulo ei ole tiedon väärti. Tie näytti perin kummalliselta...
Kyltissä luki loru "Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt". No juu, todellakin. Keskellä metsää oli Tuuri Restort kyltti ja muutama asumus ja lampi. Sinne pystytin kojuni.
Kauneimmat naapurit löytyivät heti aidan takaa. Pikkuinen (ei kun iso) innokas poika tiesi kertoa, että tämä musta on lauman isoin, eikä se osaa määkiä. Se vain mölisee. Mölisijä on vanha vanha lammas nimeltä Late.
Naapureina oli myös muita kädentaitajia sekä ruokatarvikkeiden myyjiä.
a
Mukana tapahtumassa pariskunta, jonka näin Laihiallakin. Pellavapirtin isäntä tekee näin upeita saippuoita! Ja tiedättekö mitä? Näiden saippuoiden kuva ei tule paperista!
Ohjelmaa oli järjestetty monenlaista. Myyjien lisäksi oli kisaa seipäänheitosta ja kirveen viskelystä. Oli heposia ja herkkuja. Monenlaista mukavaa oli ensimmäisiin Parttenkoliaaseen keksitty.
Ajatus hieno, mutta toteutus kaipaa vielä hienosäätöä. Myyjien olisi pitänyt olla paikalla klo 10-22. Mutta onhan se todellisuudessa tosi pitkä aika. 12 tuntia seisomista, kasaus, purku ja ajomatkat päälle. 16h työ siihen kävijämäärään nähden tuntui hiukan liialta. Kun porukka (myyjät) alkoi pakkailemaan kampsujaan, lähdin minäkin siinä viiden korvilla. Mitä tästä opin? Tällaisilla markkinamarkkinoilla ei koskaan saa lähtöaikaa ilmoittaa asiakkaille, koska nytkin jäi tosi huono omatunto. Toivottavasti kukaan asiakkaamme ei joutunut pettymään. Opin taas.
Ei sillä, väkeä kävi mielestäni ihan hyvin siihen nähden, että paikka oli keskellä ei mitään. Ennen kaikkea siellä oli ostavia asiakkaita. Joku muu sanoi, ettei tarpeeksi, mutta minulle se oli ihan ok. ei loistava, mutta ok. Minun tavoitteeni ei vielä ole saada tuhansia yhdestä tapahtumasta. Tämä oli ok, mutta vaatii selviä pelisääntöjä ja muutenkin hiukan muokkausta, että tapahtumasta tulee parempi. Ensimmäinen tapahtuma heillä takana, tiedän kokemuksesta, että se ensimmäinen kerta opettaa paljon.
Parttenkoliaaseilla tapahtui jotakin odottamatonta. Kojulla kävi toinen käsityöyrittäjä, jonka kanssa olimme jo etukäteen treffit sopineet. Saisin nähdä tuotteen, joka mahdollisesti tulisi meidän nalleillemme - pienet maitokärryt. Myönnän, hiukan pelkäsin etukäteen, että sieltä tulee kova myyntimies ja minua nolottaa sanoa ei, kun nyt juuri ei ole rahaa ostaa (juu, yrittäjäkin voi olla varaton). Mutta sieltä tulikin jotain ihan muuta.
SALOVI DESIGNin punaiset maitokärryt sievässä sellofaanipaketissa - minulle! Minulle ihan omaksi. Meinasi leuat loksahtaa auki, ei minulle vieraat ihan joka päivä lahjoja anna. Kiitos vielä!!!
Kotona pääsin avaamaan paketin. Siis voi että! Aivan mahtavat kärryt! Ja punaiset. <3 Renkaiden yksityiskohdat, naulat, kaikki. Hirmuinen homma ihanissa kärryissä. Viljolle hiukan liian pienet, mutta nyt juuri minulla ei ole sopivan kokoista nallea niihin. Viljo niitä jo kokeilemaan pääsi. :) Täytyy tehdä lisää Nuna nalleja, jotta saadaan kärryille käyttäjä. Mitä luulette, pitäisikö näitä kärryjä löytyä meidän nalleilta?
