Kuulumisia

Aika menee hurjaa vauhtia. Syksyn ja talven odotus aika on mennyt yrittäjyyttä opiskellen ja suuntaa etsien. On tullut monenlaisia muutoksia elämään ja yrittäjyyteen. Paljon on vielä tulossakin. Alkuvuoden aion pyhittää yrityksen kehittämiselle. Nyt joulu vie ajatukset muualle, joten oppien käytäntöönpano saa jäädä alkuvuoteen. Hidas hämäläinen tarvitsee aikaa uusien asioiden optteluun. :)

Vielä on kaksi pitkää viikonloppua myyntitapahtumissa. Ensin to-su Jyväskylässä Toivolan Vanhalla Pihalla ja seuraavalla viikolla la-ke Helsingissä Käsityökorttelissa. Hurjaa menoa. Hiukan jännittää, kun viimeisimmästä myyntitapahtumasta tuli reilusti tappiota (ensimmäinen kerta kun varasin motellin myyntihommaa varten ja sattui juuri huonolle myyntikerralle). Mutta usko on luja. :) Vielä viimeisiä tuotteita tehdäänkin molempiin tapahtumiin.

Tulevana viikonloppuna onkin kiirus. Jyväskylän keikan lisäksi netissä kuhisee. Olemme mukana Käsityökorttelin Joulutempauksessa. Kutsun sinut ja ystäväsi mukaan Käsityökorttelin Jouluun!

Tykkää ja Jaa

Kuulumme Suomen Käsityöyrittäjiin ja meillä on nyt uuden uutukainen sivustomme Käsityökortteli. Kaipaamme Sinun apuasi! Tykkää ja Jaa, missä ikinä tämän kuvan näetkin. Kerro tuttavillesi, mikä tämä on ja tutustu ihmeessä itsekin! Se kannattaa!

Vekkuliverstas = Metkuni, Metkuni myymässä

On unohtunut päivitys tehdä tänne blogin puolellekin. Vekkuliverstas on nyt historiaa ja nimi on muuttunut. Saimme jokin aika sitten varmistuksen uudesta nimestä. Se on Metkuni. Jotakin samaa, jotakin uutta. :) Lyhyempi ja ytimekkäämpi.  Tänään Metkuni edusti ensimmäistä kertaa tapahtumassa omalla nimellään. Kävimme Tuurissa Tuuri Resortsin järjestämillä Parttenkoliaaseilla.

Matkaan lähdin meidän uudella automaattivaihteisella pakella. Siis millä?!? Oli kolmas kerta, kun kokeilin autoa. Ensimmäinen pitkä matka. Ja tiedättekö mitä? Minä selvisin!!! Eikä ees töksäytellyt! Ja peruutin, ja käänsin. Wau! Mutta mukana olikin oiva apumies. Viljo kielsi vähän väliä käyttämästä vasenta jalkaa ja piti vaihdekepin tiukasti otteessaan, etten vain kääntäisi vaihteita.

Varasin myyntipaikan olettaen, että paikka on jossakin Tuurin kyläkaupan läheisyydessä. No, luulo ei ole tiedon väärti. Tie näytti perin kummalliselta...

Kyltissä luki loru "Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt". No juu, todellakin. Keskellä metsää oli Tuuri Restort kyltti ja muutama asumus ja lampi. Sinne pystytin kojuni.

Kauneimmat naapurit löytyivät heti aidan takaa. Pikkuinen (ei kun iso) innokas poika tiesi kertoa, että tämä musta on lauman isoin, eikä se osaa määkiä. Se vain mölisee. Mölisijä on vanha vanha lammas nimeltä Late.

Naapureina oli myös muita kädentaitajia sekä ruokatarvikkeiden myyjiä.

a

Mukana tapahtumassa pariskunta, jonka näin Laihiallakin. Pellavapirtin isäntä tekee näin upeita saippuoita! Ja tiedättekö mitä? Näiden saippuoiden kuva ei tule paperista!

Ohjelmaa oli järjestetty monenlaista. Myyjien lisäksi oli kisaa seipäänheitosta ja kirveen viskelystä. Oli heposia ja herkkuja. Monenlaista mukavaa oli ensimmäisiin Parttenkoliaaseen keksitty.

Ajatus hieno, mutta toteutus kaipaa vielä hienosäätöä. Myyjien olisi pitänyt olla paikalla klo 10-22. Mutta onhan se todellisuudessa tosi pitkä aika. 12 tuntia seisomista, kasaus, purku ja ajomatkat päälle. 16h työ siihen kävijämäärään nähden tuntui hiukan liialta. Kun porukka (myyjät) alkoi pakkailemaan kampsujaan, lähdin minäkin siinä viiden korvilla. Mitä tästä opin? Tällaisilla markkinamarkkinoilla ei koskaan saa lähtöaikaa ilmoittaa asiakkaille, koska nytkin jäi tosi huono omatunto. Toivottavasti kukaan asiakkaamme ei joutunut pettymään. Opin taas.

Ei sillä, väkeä kävi mielestäni ihan hyvin siihen nähden, että paikka oli keskellä ei mitään. Ennen kaikkea siellä oli ostavia asiakkaita. Joku muu sanoi, ettei tarpeeksi, mutta minulle se oli ihan ok. ei loistava, mutta ok. Minun tavoitteeni ei vielä ole saada tuhansia yhdestä tapahtumasta. Tämä oli ok, mutta vaatii selviä pelisääntöjä ja muutenkin hiukan muokkausta, että tapahtumasta tulee parempi. Ensimmäinen tapahtuma heillä takana, tiedän kokemuksesta, että se ensimmäinen kerta opettaa paljon.

Parttenkoliaaseilla tapahtui jotakin odottamatonta. Kojulla kävi toinen käsityöyrittäjä, jonka kanssa olimme jo etukäteen treffit sopineet. Saisin nähdä tuotteen, joka mahdollisesti tulisi meidän nalleillemme - pienet maitokärryt. Myönnän, hiukan pelkäsin etukäteen, että sieltä tulee kova myyntimies ja minua nolottaa sanoa ei, kun nyt juuri ei ole rahaa ostaa (juu, yrittäjäkin voi olla varaton). Mutta sieltä tulikin jotain ihan muuta.
SALOVI DESIGNin punaiset maitokärryt sievässä sellofaanipaketissa - minulle! Minulle ihan omaksi. Meinasi leuat loksahtaa auki, ei minulle vieraat ihan joka päivä lahjoja anna. Kiitos vielä!!!

Kotona pääsin avaamaan paketin. Siis voi että! Aivan mahtavat kärryt! Ja punaiset. <3 Renkaiden yksityiskohdat, naulat, kaikki. Hirmuinen homma ihanissa kärryissä. Viljolle hiukan liian pienet, mutta nyt juuri minulla ei ole sopivan kokoista nallea niihin. Viljo niitä jo kokeilemaan pääsi. :) Täytyy tehdä lisää Nuna nalleja, jotta saadaan kärryille käyttäjä. Mitä luulette, pitäisikö näitä kärryjä löytyä meidän nalleilta?

Suuria muutoksia

On aika raottaa hiukan verhoa, jonka takaa löytyy yrityksemme tulevaisuus. On tulossa suuria muutoksia.

Vekkuliverstas nimenä osoittautui jo keksityksi. Rekisteröinti on silti aikanaan mennyt läpi, mutta virheitä sattuu meille kaikille. Harmillistahan tämä on, mutta ei suinkaan maailmanloppu kuitenkaan. Vekkuliverstaan nimi tulee muuttumaan elokuun aikana (tai kunhan paperit on tiensä läpi käyneet). Samalla tapahtuu omistajanvaihdos eli yrityksen omistajaksi papereissa tulee vekkuisännän sijaan vekkuemäntä. Samat henkilöt silti menossa mukana edelleen. Uuden nimen julkistamme, kunhan saamme varmistuksen siitä, mikä kolmesta vaihtoehdosta menee läpi.

Uuden nimen myötä tuotevalikoimamme laajenee. Turret ja Mirrit ovat edelleen mukana kuvioissa. Sen lisäksi tuotevalikoimaamme on tulossa paljon uutuuksia. Kannattaa siis pysyä kuulolla!

Toivomme, että tukijamme ja asiakkaamme pysyvät muutoksen myötä edelleen menossa mukana. Jokainen teistä on meille merkityksellinen!

Oikein hyvää kesän jatkoa toivottaa

Vekkuemäntä ja Vekkuisäntä

Maalaishiiri selvisi kaupungissa

Viime viikonloppu olikin meikäläisittäin hiukan erilainen. Ensimmäistä kertaa lähdin "merta edemmäs kalaan" eli lähdin myymään vekkutuotteita kauemmas. Tie vei siihen paikkaan, jota eniten suomenmaalla pelkään - Helsinkiin. Toinen Helsingin Käsityökortteli järjestettiin la-su 24.-25.5.2014. Kun tieto tapahtumasta tuli, päätin jo heti, että tämä on se hetki, kun Vekkuliverstas lähtee valloittamaan uusia alueita. Mikään muu tapahtuma ei ole niin oikea kuin Käsityökortteli.

Pahinta tässä oli juuri se, että piti ajaa itse Helsinkiin ja vieläpä parkkeerata siellä. Taskuparkit ja ahtaat parkkitalot on aina minulla kuuluneet vältettävien listaan. Kaupunkiajoa on onneksi tullut hiukan jo Jyväskylässä, vaikka muistikuvani Helsingin miljoonista kaistoista hiukan jännittikin. Varsinainen jännitys iski päälle vasta tapahtumaa edeltävänä iltana. Meillä ei netti toiminut, enkä ollut ehtinyt katsoa reittiä ja parkkitietoja valmiiksi. En jaksanut illalla valvoa pitempään, joten parkkeerauksen suunnittelu jäi väliin. Karttaa sentään juuri ja juuri ehdin vilaista ennen nukkumaan menoa, kun netti palasi toimintaan. Tiesin suurinpiirtein reitin, jos navigaattori tekisi tenät.

Jännitys oli aamulla ihan hirmuinen. Heräsin puoli neljältä ilman herätyskelloa. Eipä tullut mieleenkään ottaa kuvia silloin. Lähtiessä pientä jännityksestä ja töpinöissä olosta johtuvaa kommellusta, mutta matkaan päästiin viimein. Hetken jo luulin, että hajotin auton enkä pääse lähtemään... Mutta matkaan päästiin.

Kun matkaa oli jäljellä vajaa sata kilometriä jännitys tuli ja kasvoi kilometri kilometriltä. Viimeiset 10-5 kilometriä voitaneen puhua jo pienestä paniikista. Silmät suurina, kieli keskellä suuta. Mannerheimintien löysin ja siitä eteenpäin oli paperilla järjestäjien tekemät ohjeet. Matka tuntui pitkältä eikä kuvien mukaisia rakennuksia löytynyt. Tuli tunne, että nyt olen väärässä paikassa. Tuli todellakin olo kuin maalaishiirellä kaupungissa. Lopulta oikean näköisiä risteyksiä löytyi ja se Narikkatorin risteyskin oli helposti tunnistettavissa. Autonkin sain hyvin torille. Kädet hieman täristen ja kylmää hikeä otsalta pyyhkien nousin autosta. Selvisin!!! (vieläkään en tajunnut ottaa kuvia)

Paikka löytyi helposti ja ei kun tavaroiden purkuun. Moni oli jo purkamassa. Naapuriksi tulikin tuttu yrittäjä, se teki olosta hieman "turvallisemman". Jotakin tuttua ihan vieraalla alueella. Toki porukka muutenkin on alkanut käymään tutuksi. Monet yrittäjät olin nähnyt jo Jyväskylän Käsityökorttelissa.

Tavaroiden purun jälkeen lähdettiin naapurin kanssa etsimään parkkitilaa perätysten. Kadunvarsipaikkoja ei löytynyt, joten kellon lähestyessä yhdeksää päätimme mennä parkkitaloon. Siitä huolimatta, että tiesimme hinnan korkeaksi. 38€ tuolta ajalta! Huh! Ja minä kun olin pitänyt kalliina jo 8 euron parkkia Jyväskylässä.. Mutta halli oli tilava ja tyhjä, joten sinne oli helppo parkkeerata. Ja torillekin löydettiin takaisin. Nyt niihin kuviin.

Oma koju lauantai aamuna.

Liki sata yritystä vei yllättävän vähän tilaa.

 Odotukset oli kovat Helsingille. Sen myönnän. Odotukset ei ihan täyttyneet. Olin kuvitellut, että Helsingissä on paljon väkeä. Kyllähän ihmisiä oli koko ajan, mutta ei mitenkään ruuhkaksi asti ja välillä ehti vähän tylsääkin tulemaan, varsinkin sunnuntaina. Välillä tuntui, ettei porukka lähtenyt toista päätyä kiertämään ollenkaan, että jäivät toiseen päätyyn. Muutama kyseli, onko tämä se ja se tapahtuma. Tapahtumia oli useita samaan aikaan, joten sekin varmasti vähensi väkeä Narinkkatorilta.

Yleisön pyynnöstä kuva vekkuemännästäkin. Kuva tosin otettu juuri ennen sulkemisaikaa lauantaina, joten väsymyksen taso ehkä jo hiukan nähtävissä. :D 

Ilma oli lauantaina paahtavan kuuma. Onneksi koju oli osan päivästä rakennuksien takana varjossa. Kaikilla ei sitä onnea ollut. Sunnuntainakin paistoi aurinko, mutta oli jo viileämpää.

Naapurissa oli tosiaan ennestään tuttu yritys. Olimme juuri Keuruun tapahtumassa samassa teltassa. Tomera hattukaupan pitäjä ja ompelija Kuopiosta. HiiA on yrityksen nimi ja tästä pääset tutustumaan tuotteisiin.

Mukana oli muitakin Petäjävedeltä tulleita. Kipriikan Riikka oli ihan lähellä omaa kojuani. Hän tekee hauskoja ja käytännöllisiä tuotteita pääosin kierrätysmateriaaleista. Tutustu Kipriikkaan täällä.

Ehdottomasti paras koju oli sama kuin Jyväskylässä. Minä vaan niin rrrrrakastan vanhoja autoja! Tunnistatko?

Eli Ahdin Tilan kauppa-autohan se siinä. Aivan mahtava! Ja niin pirteä on myyjäkin ja raikkaat tuotteet! Etualalla olevat keppihevoset on tosi suloisia. Ahdin Tilaan pääset tutustumaan täällä.

Kaikenkaikkiaan Helsingin Käsityökortteli ei täysin täyttänyt odotuksia, mutta ei pelkojakaan. Väkeä ei ollut niin paljon kuin odotin, mutta myyntiä kuitenkin sen verran, ettei mennyt täysin persneton puolelle kuten pelkäsin.

Vaikkei rahallisista voitoista voikaan vielä puhua, tämä oli tosi opettavaista ja voitin omat pelkoni. Se on iso juttu! Ajoin Helsingissä ja selvisin. Parkkeerasin Helsingissä ja selvisin. Hiukan navi näytti pitkiä reittejä, joten lyhyt matkakin meni tosi pitkäksi, mutta se ei haittaa. Pientä sekavuutta oli havaittavissa kun alkoi jo liikennemerkit menemään mielessä sekaisin, enkä enää tiennyt mistä saa kääntyä ja mistä ei, mutta selvittiin ilman sakkoja kuitenkin. :) Hiljaa ajaen, muut sai ohitella mistä halusi, en ottanut paineita siitä. Pääasia, että löysin perille.

Opin, mistä kaupunkilaiset ovat kiinnostuneita. Yllätyinkin siitä. Tosin jälkeenpäin ajatellen, onhan se ihan selvä. Muualla Turret ovat olleet enemmänkin The Juttu, mutta Helsingissä se olikin Mirrit.

Ajaminen ei loppujen lopuksi ollut niin paha peikko kuin olin kuvitellut. Eikä se parkkeerauskaan noin ruuhka-aikojen ulkopuolella. Maalaishiiri selvisi kaupungissa. Helsingissä on nyt käyty ensimmäistä kertaa, muttei viimeistä. Sen lupaan!

Ensimmäinen Käsityökorttelimme

Kauan odotettu Jyväskylän Käsityökortteli on jo takanapäin. Tämä oli ensimmäinen kokemukseni Käsityökorttelista. Siis aivan mahtavaa menoa, ei voi muuta sanoa! Myyjien välinen lämminhenkisyys, sellainen yhteisöllisyys. Se, että kaikki tuotteet ovat suomalaisten käsityön tekijöiden tuotoksia. Ei mitään vinkukiinalaisia romuja, vaan laatua ja taitoa - Suomesta. Aivan mahtava porukka, josta löytyi porukalle oma tauolle päästäjäkin.

Käsityökorttelin tunnelmaa ei voi mitenkään päin verrata tavallisiin markkinoihin. Paljon kiertävät markkinamyyjät ovat toki auttavaisia uusia kohtaan muuallakin, mutta täällä se oli jotenkin ihan erilaista silti. Oli aivan mahtavaa saada kasvot monille yrittäjille, joiden kanssa on tähän saakka jutellut ainoastaan sähköisesti.

Tapahtuma sujui hienosti. Aamulla aikaisin mentiin ja me järjestäjät saimme juuri omat paikat kuntoon ennen kuin muut myyjät tulivat ja autoimme heidät paikoilleen.

Purkuvaiheessa käytävät olivat täynnä autoja. :) Oma koju sai ensimmäistä kertaa ylleen oranssit nimikyltit.

Ohikulkijoita kävi jokunen jo aiemmin, mutta selvästi kymmeneltä tulivat asiakkaat. Saimme hienosti väkeä paikalle siihen nähden, että mainontaa hoidettiin liki nollabudjetilla! Siitä saimmekin asiakkailtamme ainoat moitteet, olimme mainostaneet liian vähän, eivätkä kaikki sen vuoksi päässeet tai tienneet tapahtumasta ajoissa.

Satama todettiin kauniiksi, joskin hieman tuuliseksi paikaksi. Opimme, että reunimmaiset teltat pitää asetella toisella tavalla.

En nyt sitten ehtinyt ottamaan kuin kahdesta myyjästä kuvan. Toinen ei niin kuvauksista välittänyt, joten hänen kuvaansa en uskalla julkaista. :) Tässä Sipuseiskan ihanan värikäs koju!

Lähikuvaa myös omasta kojusta.

Ehdottomasti kaikkien Käsityökortteleiden paras "koju" on tässä. Minä niiiiin Rrrrrakastan vanhoja autoja! Olen vuosia ja vuosia unelmoinut omasta kuplasta. Kai mun on ite ruvettava opetteleen auton remontointia poikien vielä vähän kasvettua, että joskus sen saan. :D Onhan niitä remontoituja, mutta kun ne vaativat tietysti aina sitä korjailua, niin en ole viitsinyt ostaa, kun ei ole sitä korjaajaa. Kyllä minä vielä jonakin päivänä, mut nyt ei energiat riitä sellaisen opetteluun. Nyt tyydyn vain ihailemaan näitä ihanuuksia.

Kaikenkaikkiaan ihana tapahtuma ja aion mennä toistekin. Tulevana viikonloppuna kiertue vierailee Tampereella. Siellä emme ole mukana, mutta Helsinkiä täällä jo kovasti odotellaan! Nähdään siellä!

Suomen Käsityöyrittäjät

Joko tiedät, mitä otsikko tarkoittaa? Suomen Käsityöyrittäjät on ryhmä suomalaisia käsityöYrittäjiä, jotka keksivät yhteistuumin keinoja selviytyä vaikealla alalla. Vaikka moni uskookin, että yrittäjät ovat automaattiisesti rikkaita, ei se niin ole. Moni käsityöyrittäjä kitkuttaa toimeentulon rajalla ja vain harva on saanut yrityksen suurempaan menestykseen. Verkostoituminen onkin tärkeää, jotta saadaan homma pelittämään paremmin meillä kaikilla. Suomen Käsityöyrittäjät ovat aivan mahtavaa porukkaa ja taitoa on todella monella eri alalla! Ja se selvä yhteisrintama, joka tällä porukalla on. Se on jotakin todella hienoa. Toivon, että se piirre säilyy ryhmän kasvaessakin.

Ideoita ryhmän kehittämiseksi tulee koko ajan ja toiminta laajenee sitä mukaa. Tänä keväänä meillä on Käsityökortteli-kiertue. Käsityökortteli on Suomen Käsityöyrittäjien markkinapaikka netissä. Ensimmäisen kerran Käsityökortteli jalkautui viime vuoden lopulla. Tapahtuma oli menestys. Enää reilu kolme viikkoa, kun Käsityökortteli-kiertue starttaa Jyväskylästä!

10.5.2014 (la 10-16) Jyväskylän Satama, Tapahtumasivu Facebookissa
17.-18.5.2014 (la 10-18, su 11-18) Keskustori, Tapahtumasivu Facebookissa
24.-25.5.2014 (la-su 10-18) Narikkatori, Tapahtumasivu Facebookissa
7.6.2014 (la ?) Matti Visanninkuja, Tapahtumasivu Facebookissa

Vekkuliverstas on mukana Jyväskylässä, Helsingissä sekä Seinäjoella. Kokeilemme siis myynnillisesti aivan uusia alueita!


Käsityökortteleihin kannattaa lähteä kaupempaakin. Laadukkaat tuotteet ja taatusti kotimainen alkuperä ovat oikein hyviä syitä lähteä matkaan! Toivotamme Sinut tervetulleeksi suomalaisen käsityön maailmaan!

Ideoita valmiin kehyksen käyttöön

 Vekkuliverstaalla on myynnissä valmiita aihioita, joita voit käyttää niin maalaus- kuin askartelupohjanakin. Vain mielikuvitus on rajana tuotteen käytössä! Seuraavassa muutama vinkki, joiden avulla pääset alkuun miettiessäsi juuri sinulle sopivaa tuotetta.

Kuva valmiista aihioista.

Kaksivuotiaan lapsen kanssa yhdessä toteutettu työ. Pohjalla vanhoja sanomalehtiä.
Päälle liimattu muista askarteluista jääneitä lasipaloja.

Hajonneet astiat uusiokäyttöön
Hajonneet posliiniastiat voi hyötykäyttää mosaiikkitöissä. Paloittele astiat haluamasi kokoisiksi paloiksi ja hio teräviä reunoja hiukan hiekkapaperilla.Liimaa palat joko sekaisin tai asettele jonkin kuvion muotoon alustalle. Kun hahmotelma on valmis, liimaa palat paikoilleen puuliimalla. Anna liiman kuivua. Halutessasi voit levittää väleihin sauma-ainetta, mutta se ei ole pakollista. Valmis työ sopii tauluksi tai pannunaluseksi.


Valokuvataulu
Revi vanhoista sanomalehdistä tai aikakauslehdistä tekstiosista suikaleita. Liimaa pohja täyteen paperisuikaleita. Leikkaa muotoonsa hauska lehtikuva tai leikkaa valokuvasta irti sinulle tärkeä henkilö. Liimaa kuva tauluun. Voit somistaa taulun vaikkapa kuivakukilla tai muovikukilla sekä nauhoilla. Kehykset voi sävyttää mustalla tai valkealla maalilla tai tehdä ruskealla vanhahtavan näköisiksi. Maalaukseen sopii vaikkapa akryylimaalit. Kehykset voi halutessaan koristella lisäksi langoilla, nauhoilla ja kukilla. Kiinnitä lopuksi tausta kehykseen niiteillä tai liimalla. Kiinnitä kehyksen molempiin laitoihin ripustusnaru.


Lasten kanssa
Löytyykö kotoa palapelejä, joista moni pala on hukkunut? Anna lapsen maalata ne iloisilla väreillä. Maalatkaa kehys akryyliväreillä ja liimatkaa kuivuneen kehyksen päälle maalatut palapelin palat. Tulostakaa vekkuli kuva pienokaisista tai koko perheestä ja kiinnittäkää se kehyksen pohjaan. Kiinnitä pohja kehykseen niiteillä tai liimalla. Niitatkaa tai liimatkaa naru kehyksen takapuolelle ripustuslenkiksi. Tämä on arvokas lahja läheiselle ja upea kehys kodin tärkeimmistä ihmisistä!